sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Lahjapaketointi-ideoita

Olin aikoinaan pari vuotta töissä Iittalan myymälässä, ja sinä aikana opin paketoimaan. Aikaisemmin olin tyytynyt (vaikkakin vähän vastentahtoisesti) siihen, että jouluna lahjat kääritään räikeisiin ja kaikenkirjaviin jouluaiheisiin papereihin, jotka vilisevät tonttuja, lumihiutaleita, kynttilöitä ja poroja. Iittalan aikana oivalsin, että yksinkertainen on kaunista. Skandinaavinen koruttomuus ja yksinkertaisuus on oikeastaan todella kaunista.


Haluankin jakaa nyt muutamat koruttomat lahjapaketointi-ideat teille!

1. Lahjapaperi

Lahjapaperin ei tarvitse olla punavihreä ja täynnä tonttu-ukkoja. Jos haluaa paketoida lahjat elegantimmin, kannattaa valita mieluiten hillitty yksivärinen lahjapaperi. Paperissa voi olla jokin yksinkertainen geometrinen kuvio, jos yksivärisyys on liian tylsää.

Kannattaa ottaa huomioon, että lahjapaperia voi käyttää myös "väärinpäin". Silloin kaikista paketeista ei tule samanlaisia ja lahjavuoreen saa jonkinlaista vaihtelevuutta.

Itse käytän tänä jouluna samaa lahjapaperia, kuin kahtena edellisenä vuonna. Ostin nimittäin pari vuotta taaksepäin jäätävän kokoisen rullan Ikeasta viidellä eurolla, ja nyt myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti tapettia. Onhan se ehkä vähän turhan paksua, mutta mikäs siinä kun ajaa kuitenkin asiansa. Lahjapaperina voi käyttää vaikka vanhoja sanomalehtiä tai ihan vaan tavallista kopiopaperia. Vain mielikuvitus on rajana.


Tässä havainnollistava esimerkki lahjapaperin (tapetin) kaksinaamai... siis kaksipuolisuudesta:


2. Lahjanaru

On monia tapoja sitoa paketit narulla. Yksi niistä on kuitenkin ehkä kaikista käytetyin, joskaan ei paras mahdollinen: naru kaikkialta ympäri ja umpisolmun jälkeen narun päät kiharretaan saksilla. Kiharretut sykkyrät on ihan söpöjä ja toimiviakin, mutta hieman mauttomia ja kuluneita.

Kiharasykkyröiden sykertämisen sijaan paketit voi jättää kokonaan ilman narua (vierastan tätä hieman, sillä lahjapaketti on silloin ehkä jo liiankin koruton). Vaihtoehtoisesti paketin voi sitoa narulla tekemättä sykkyrää. Seuraavana liuta ideoita:





Itse tykkään käyttää mustaa lahjanarua, sillä se tuo kivan kontrastin vaalealle lahjapaperille.

3. Sellofaani

Jouluna annetaan myös paljon lahjoja sellofaanissa. Esimerkiksi joulukorit, kynttilät ja monet muut "pikkuviemiset" eivät vaadi kaikenkirjavia poropapereita. Sellofaaniinkin voi paketoida yksinkertaisesti (vaikkakin tämä pelkistetty ulkoasu vaatiikin paljon enemmän vaivaa).

Jätetään "tötteröt" tekemättä. Sen sijaan teipataan sellofaanin reunat paketin pohjaan. Kyllä, paketti on tällöin hankalampi pakata ja vaikeampi kantaa sekä avata. Minusta se kuitenkin on vaivan arvoista. Joku joskus sanoi, että kauneuden eteen on vähän kärsittävä.

Olkaa hyvät!

perjantai 18. joulukuuta 2015

(Villa)paitatuunaus #2

Jatkoa seuraa. Vähän aikaa sitten siistin vaaterekkiä ja tilanne alkoi näyttää siltä, että mulla on turhan paljon sellaisia vaatteita (lähinnä villapaitoja), jotka joutaisi "enkäytä" -vaatekassiin. Päätin tuunata niistä mieluisia. Ensimmäisen osan voi kurkata tästä. Se ei onnistunut ihan niin, kuin olisin toivonut, mutta tällaista se tuunaaminen on. Aina ei taidot riitä kaikkeen.

Aiheeseen: Idean tähän projektiin sain hypeltäessäni Eurokankaassa vetoketjuja. Siellä oli hurjan nättejä vetskareita ihan kohtuulliseen hintaan. En muista tarkalleen hintaa, mutta se ei voinut olla paha, koska ostin kolme... Eikä vetoketjut nyt muutenkaan kovin hintavia ole. Riippuu tosin, kuinka pitkän vetoketjun haluaa/tarvitsee.


Söpöjä, eikö? Vielä enemmän olisin tykännyt näistä, mikäli vetoketju olisi ollut hopeinen tai edes metallinen. Keltakulta ei jotenkin iske. Tällainen koristeellinen vetoketju on ihan helppo läntätä mihinkä vaan kohtaan vaatetta. Tai siis lähinnä sen takia, että sitä ei tarvitse "piilottaa". Käviköhän tuo nyt kenenkään järkeen..? Itse asettelin vetoketjun paidan olkasauman kohtaan. Näin:


Tämä paita, kuten tarkkaavaisimmat saattoivat jo huomata, ei ole villapaita. Tuunausidea on kuitenkin sovellettavissa villapaitaankin, joten en antanut asian häiritä sen enempää. Minusta musta (heheh, vai musta musta?) ei näyttänyt hyvältä missään tuunauskelpoisessa villapaidassa, joten kaivoin samaisen "enkäytä" -vaatekassin pohjalta mustan lyhyen ja kevyen kesätopin. Onpahan kesäksi sitten jo jotain mieluisaa valmiina! Pahoittelen jälleen laatua. Puhelin. Kuvasta saa kuitenkin idean, miltä vaate näyttää päällä. Tällä kehtaisin mennä juhlimaan pikkujouluja.


Lisää tuunauksia luvassa! Ainakin osat #3 ja #4 ovat valmiita ideatasolla. Ja jos teillä on joitain ideoita, niin heittäkää kommentilla!

Projektin onnistuneisuus: 4+/5

tiistai 15. joulukuuta 2015

Paikka kaukosäätimille

Kyllästyin kotonani siihen, että kaukosäätimet ovat toistuvasti hukassa ja tietysti aina jossain väärässä paikassa. Lösähdettyään alas mukavaan asentoon joutuu pian huomaamaan, että kaukosäädin on liian kaukana ja liikkuminen mukavasta asennosta pois tuntuu erittäin vastenmieliseltä tietäen sen, että kun kaukosäätimen noudettuaan jälleen istuutuu, niin asento ei ole läheskään yhtä mukava. Ärsyttävää. Lisäksi inhottaa se, että kaukosäätimet ovat lähes poikkeuksetta melko rumia. 

Näin ratkaisin ongelman:


Ompelin valkoisesta askarteluhuovasta kaukosäädintelineen ja naulasin sen lipaston kylkeen. Projekti on pelastanut monet mukavat asennot toistaiseksi, ja kaukosäätimet eivät pitkään aikaan ole olleet hukassa tai väärissä paikoissa. Systeemi on myös siinä mielessä kätevä, että tällä tavalla kaukosäätimet ovat piilossa, eivätkä paista rumuuttaan lipaston tai sohvapöydän päällä.

Nykyään näkymä sängyn (Kyllä, sängyn. Vaikka omistankin varsinaisen sohvan, en käytä sitä juurikaan, sillä sänky on paljon mukavampi.) reunalta TV:lle on tällainen:


Ei kyllä ole varaa hankkia yhtään enempää kaukosäätimellisiä laitteita ja vimpuloita, sillä täällä ei ole enää tilaa yhdellekään kaukosäätimelle. 

Projektin onnistuneisuus: 4/5

torstai 10. joulukuuta 2015

Villapaitatuunaus #1

Vaaterekin liiallisen täyttymisen johdosta päätin karsia pois sellaiset vaatteet, joita en ollut käyttänyt pitkään aikaan ja joita en aiemmin vain ollut raaskinut heittää pois. Suuri pino niitä tulikin ja vaaterekki näyttää nyt aika tyhjältä. Lajittelin mäelle (eli "enkäytä" -vaatekassiin) joutuvat vaatteet: villapaidat, lyhythihaiset, mekot... Tulin siihen tulokseen, että villapaitoja näyttäisi olevan aika paljon ja niillehän voisi keksiä parempaakin tekemistä. Varsinkin kun nyt on vielä villapaitakelejäkin!

Inspiraatiokollaasi

Villapaita oli aiemmin "tavallinen" ja melko mielikuvitukseton. Inspiroiduin koulussa, kun jollain oli ilmeisesti ihan oikeasta kaupasta hankittu vastaava villapaita, joka kiinnitti huomioni. Mielestäni se oli kaunis, mutta en tosiaankaan halunnut hassata vähäisiä varojani uuteen villapaitaan, vaan päätin tuunata sellaisen.

Projektiin tarvitsin:

  • vanhan villapaidan
  • ohutta huljuvaa kangasta (uhrasin vähän käytetyn 3€ kesätopin)
  • rautaisia hermoja
  • ompelukoneen / neulan ja lankaa

Leikkasin raakalaismaisesti villapaidan selkämyksen keskeltä halki, vähän puolivälin yli. Neule on siitä hankala materiaali, että se tuppaa purkautumaan helposti (etenkin, kun siihen on kajottu saksilla). Siksakkasin sen tähden reunat ompelukoneella heti leikkaamisen jälkeen. Mittasin huljuvasta kesätopista sopivan kaistaleen ja jälleen raa'asti tuhosin yhden vaatekappaleen lisää. Sydämestä otti.

Sitten vain ompelin palaset yhteen ja valmista tuli! Tässä lopputulos:


Tästä ei nyt tullut ihan sellainen, kuin olin sen mielessäni kuvitellut. Vähän tällainen "tein itse ja säästin" -tyylinen. Itse olen tuunaukseen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, vaikkakin ensi kerralla leikkaisinkin halkiosta todella paljon syvemmän. Ehkä jopa kaulukseen asti, ja enemmän niinkuin inspiskollaasissa. Ja ehkä en käyttäisi neuletta tällaiseen projektiin ollenkaan vaan valitsisin esimerkiksi collegepaidan.

Projektin onnistuneisuus: 2/5

tiistai 8. joulukuuta 2015

Lahjaideoita

Löysinpä muuten ideologialtaan, toteutukseltaan ja valikoimaltaan jäätävän ihanan verkkokaupan! Pakko on nyt täällä mainostaa: www.yalo.fi. Ihastuin täysin. Rakastuin. Sydämiä silmissä. Joku voisi tällaisen hehkutuksen perusteella luulla ja epäillä, että olen maksettu mainos. Vaan en ole. Joku voi mennä kurkkaamaan kyseisen verkkokaupan sivut ja todeta olleensa väärässä. Kauniita, tyylikkäitä, aivan ihania ja todellakin kuolaamisen (litratolkulla) arvoisia vaatteita, koruja ja DIY-kaavoja.

Miettikääpä! DIY-kaavoja. Pikkurahalla voi ostaa ihanan vaatteen kaavan ja tehdä siitä niin monta kappaletta itselleen (tai vaikka lahjaksi), kuin mielikuvitusta (ja rahaa kankaaseen) riittää. Uskomatonta.

En enää edes muista, mitä kautta eksyin kyseisen yrityksen sivuille. Onneksi eksyin. Tuli pari kaavaa hankittua:

                          Villatakki                                                                           2-in-1: mekko ja lyhyt T-paita 

Villatakille mulla onkin jo sopiva kangas odottelemassa (linkitän postauksen tähän, kun saan projektin valmiiksi). Mekon ja lyhyen T-paidan taidan tehdä keväämmällä, kun kelit sallii vähän kevyemmän vaatetuksen (linkitän nekin tähän sitten).

Ja siis katsokaas nyt, kuinka kivoissa pakkauksissa kaavat on! (Pahoittelen kuvan laatua, käytössäni on vain kännykän kamera.) Tämä on sitä tuotteen ja palvelun loppuun asti suunnittelua.

Verkkokaupan sivuilta löytyy eritasoisia kaavoja; osa on helppoja ja todella yksinkertaisia, osa taas vaikeampia ja vaatii vähän enemmän ompelukokemusta. Mutta siinähän sitä oppii!

En keksi enempää yliadjektiiveja (ja alan kohta voida pahoin yli-ihanaisten yliadjektiivien takia), mutta pakko vielä todeta, että: ältsyn fantsua!

Löydön onnistuneisuus: 5/5

lauantai 5. joulukuuta 2015

Käsin neulottu tuubihuivi

Kun mullahan noista kaulahuiveista on pulaa (huijasin, ei oikeesti), niin teinpä kerran ihan itse sitten vielä yhden lisää jonon jatkeeksi. Ohessa nykyinen huivivalikoima täydennettynä uusimmalla tekeleellä (valkoinen tuubihuivi siis tehty itse).


Huomaa kyllä helposti, että minkälainen värimaailma miellyttää omaa silmää... Kätevän ohjeen löysin vaihteeksi YouTubesta. Tarkemmin sanottuna: täältä. Ja niinkuin ohjeessa neuvotaan, kannattaa todella käyttää melko paksua lankaa. Itse uhrasin tähän projektiin pari lankalaatikon pohjalla lojunutta kerää ja tein huivista niin pitkän, kuin lankaa riitti. 

Huivi ei oikeastaan lämmitä, jos ulkona tuulee vähänkään. Soveltuu kuitenkin erittäin hyvin sisäkäyttöön ja asusteeksi. Ensi kerralla valitsen paksumpaa lankaa ja teen huivista reilusti pidemmän. Sitä suosittelen kaikille projektiin ryhtyville.

Tässä tulos:


Projektin onnistuneisuus 3,5/5

tiistai 1. joulukuuta 2015

#bling - taulu

Kerroin aiemmin sohvapöytäpostauksessa: CD-levyjä onkin niin paljon, että niistä riittää useampaankin projektiin. Päätin toteuttaa keittiöön taulun samalla tekniikalla. Projekti tuli tarpeeseen, sillä Ikeasta hankkimani vaisu sudenkorentojuliste alkoi kyllästyttämään. Lisäksi se ei oikein enää sopinut kämpässä vallitsevaan kokonaisuuteen.


CD:t pistin päreiksi saksilla (parempiakin työvälineitä on varmasti keksitty tähän tarkoitukseen) ja palaset limasin yleisliimalla sudenkorentojulisteen takapuolelle. Näin myöhemmin tarkastellessa olen tullut siihen tulokseen, että olisin ehkä sittenkin halunnut täyttää kehykset kokonaan CD-silpulla. Ehkä joskus sitten.


Projektin onnistuneisuus 4/5

torstai 26. marraskuuta 2015

#jeans - farkkukoru

Tämä on ensimmäinen #jeans -sarjan postauksista, joissa uusiokäytän farkkuja uusilla ja vanhoilla tavoilla. Tarkoituksena on ideoida ajan kuluessa mahdollisimman monia (kuitenkin omaa silmää miellyttäviä) uusiokäyttömahdollisuuksia farkuille.

Idean tähän sarjaan, ja sarjan ensimmäiseen osaan sain Tuunausta ja tekeleitä -blogista.


Minulla on vaatehuoneen lattialla semmoinen jäätävän kokoinen "enkäytä" -vaatekassi, josta tongin tähänkin projektiin parit farkut. Ideana on siis hyödyntää farkuista tuplasaumat, joita on hankala käyttää muuten. Liian paksuja ommeltavaksi ja muutenkin hieman epämääräisiä. Vastaavaan koruun tarvitsee noin kaksien farkkujen tuplasaumat.


Tuunausrepertuaaristani puuttui vielä kuumaliimapyssy, joten jouduin sellaisen tätä projektia (ja tulevaisuutta) varten hankkimaan. Clas Ohlsonilta löytyi hinta-laatusuhteeltaan erihyvä pyssy ja pyssyyn liimapatruunat. Koko hoito alle 10€.

Rullasin saumat kuumaliimalla erilaisiksi rulliksi. Farkku varmasti pysyisi rullalla myös esimerkiksi tekstiililiimalla tai ihan yleisliimallakin, mutten halunnut lähteä arpomaan. Ketjukin oli kätevä kiinnittää kuumaliimalla.


Rullaamisen jälkeen ei tarvinnut tehdä muuta kuin asetella rullat nätisti ja liimata ne yhteen. Ja kiinnittää ketju. Esteettistä silmääni jäi häiritsemään ruma takapuoli, joten oli pakko leikata sinne farkusta sopiva pala. Tästäpä oikein ispiroiduin vielä lisää, joten liimasin päälle palan valkoista pitsikangasta. Tuloksena olikin kaksi korua! Wau. Harvoin sitä pääsee itsensä yllättämään.


Tykkään silti enemmän farkkupuolesta. Jos ei tule käytettyä korun pitsipuolta, niin onpahan edes nätti takapuoli! Seuraavana hävettävän pikselinen kuvakollaasi ja epäluentevia selfieitä siitä, miten yhdistin korun asuun:


Projektin onnistuneisuus 6/5

maanantai 23. marraskuuta 2015

Virkattu rahi

En muista ihan tarkkaan, mistä sain idean tähän. Taisin jossain sisustuslehdessä törmätä vastaavaan ihan oikeasta kaupasta hankittuun rahiin. Minulla on täällä pikkukämpässä muutenkin vähän istumatilaa (ja rajallinen budjetti), joten tämä oli sellainen "must have"-juttu. Googlettelin vähän ja inspiroiduin muun muassa täällä ja ohjeen sovelsin täältä.



Koko hommaan tarvitsin:
- Matonkuteita (kuvan mukainen määrä riitti nippanappa)
- Virkkuukoukun, 10
- Tuhoton määrä täytettä (käytin vanhoja sisätyynyjä, jotka olisi muuten joutaneet roskiin)



Matonkuteet tein itse (ja säästin). Kamala määrä liinavaatteita jouti mäkeen porukoiden liinavaatekaapista, mutta päätin säästää luontoa (rahaa) ja omin parhaimman väriset lakanat itselleni hyötykäyttöön. Lakanoiden leikkaaminen matonkuteiksi oli yksistään jo melkoinen projekti, sillä lakanaa ei voinut repiä suikaleiksi, koska se rispaantui niin kovin pahasti ja tottakai aina repeytyi vinoon. Ehkä en vain osaa. Leikkaamisessa meni ikä ja terveys: kaksi pussilakanaa matonkuteiksi=7h leikkaamista. 

Ei enää ikinä. Ensi kerralla menen ihan kaupasta hakemaan (siis matonkuteet), niin säilyy mielenterveys. Saanpahan värinkin sitten valita hartaudella, eikä tarvitse valita huonoista parasta. En ymmärrä, miksi lakanoiden pitää muutekaan olla yleisesti rumia ja lähes aina hirveän värisiä. Miksei voi ostaa kivoja lakanoita? Takaisin aiheeseen: Lisäksi rahista (tai mitä nyt teenkään seuraavaksi) tulisi siisti, sillä "oikeat" matonkuteet eivät rispaannu ja tee hieman pörröistä vaikutelmaa. 




Tilanne ennen 1. kerrosta                                                                   1. kerros valmiina

Noudatin tätä ohjetta:
  • Aloita virkkaamalla neljä ketjusilmukkaa ja sulkemalla ne renkaaksi yhdellä piilosilmukalla.
  • Virkkaa piilosilmukan jälkeen kaksi ketjusilmukkaa. Jatka luomalla renkaaseen 8 pylvässilmukkaa. Ohje pylvässilmukka.
  • 1.  kerros: Virkkaa ensin kaksi ketjusilmukkaa. Jatka luomalla jokaiseen silmukkaan kaksi pylvässilmukkaa. 
  • 2. kerros: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa, sitten joka toiseen silmukkaan kaksi pylvässilmukkaa ja joka toiseen yksi.
  • 3. kerros: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa, sitten joka kolmanteen silmukkaan kaksi pylvässilmukkaa, muihin yksi.
  • 4. kerros: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa, sitten joka neljänteen silmukkaan kaksi pylvässilmukkaa, muihin yksi.
  • 5.  kerros: Välikerros (ei lisäyksiä). Muista kerroksen alussa virkata kaksi ketjusilmukkaa.
  • 6. kerros: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Jatka luomalla joka viidenteen silmukkaan kaksi, muihin yksi.
  • 7. kerros: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa, sitten joka kuudenteen lisäyksiä.
  • 9. kerros: Jatka edellisten kerrosten mukaan, mutta virkkaa joka seitsemänteen kaksi pylvässilmukkaa.
  • 10. kerros: Kaksi ketjusilmukkaa. Joka kahdeksanteen lisäyksiä.
  • 11. kerros: Kaksi ketjusilmukkaa. Välikerros (ei lisäyksiä).
  • 12. kerros: Kaksi ketjusilmukkaa. Joka yhdeksänteen lisäyksiä.
  • Tämän jälkeen jatkoin kerroksien tekemistä (ilman lisäyksiä), kunnes olin tyytyväinen rahin korkeuteen. Päättelin langan, jolloin rahista tuli tavallaan selkärangaton kori. Virkkasin vielä rahille kannen noudattaen samaa ohjetta 12. kerrokseen asti. 12. kerroksen lopussa päättelin langan.
  • Täytä rahi ja ompele palat yhteen. Rahi kannattaa täyttää melko pinkeäksi, sillä ihan varmasti täyte vähän lyttääntyy ja menee kasaan.
Projektin onnistuneisuus 4+/5

perjantai 20. marraskuuta 2015

Läppäripussi

Tällä kertaa toteutin projektin oikeaan tarpeeseen. Yleensä tulee toteuteltua projekteja sitä mukaa, mitä ne mieleeni juolahtavat. Läppäripussi tuli ommeltua.


Minulla oli ylimääräisenä lojumassa jäätävä määrä paksuhkoa, tukevaa kangasta sekä valkoista huopaa. Kävin Eurokankaasta ostamassa sopivan vetoketjun (tietysti mukaan tarttui luonnollisesti muutakin, mutta niistä lisää seuraavissa projekteissa....). Homma oli toteuttamista vaille valmis.

Otin läppäristä tarvittavat mitat. Leveys, pituus, syvyys. Seuraavaksi mittasin kankaasta ja huovasta vastaavat palat lisäten joka sivulle 1cm saumavaraa. Siksakkasin (onko tää edes mikään sana?) kankaan ja huovan yhteen reunoista ja ompelin palat yhteen. Löysin hyvän ohjeen vaihteeksi YouTubesta, josta otin mallia. Ohjeen voi kurkkia täältä.

Se tässä on ehkä mukavinta, että olen aikeissa toteuttaa samasta kankaasta siistin kotelomekon, ja tämähän sopisi täydellisesti mekon kanssa tilavaksi kirjekuorilaukuksi! Mukaan mahtuu vaikka mitä. Puhelin, kalenteri, meikkejä ja muuta kosmetiikkaa, avaimet, kuulokkeet, matkakortti, pastillirasia, nenäliinoja, sateenvarjo....

Projektin onnistuneisuus 4/5

tiistai 17. marraskuuta 2015

Valkoinen kauluspaita

Haen ajoittain inspiraatiota (tai ajantappoviihdettä) YouTubesta. Eräs kerta löysin videon, missä tottunut tuunaaja teki vanhojen kauluspaitojen kauluksista koruja. Yhdessä hän käytti helmiä ja ihastuin ajatukseen välittömästi. Oli pakko saada (tuunata) sellainen. Pahoittelut melko laaduttomasta kuvasta, mutta parempaan en pystynyt tällä kertaa.




En vaivautunut silpomaan omia hyviä tai penkomaan kirppareilta kauluspaitoja, vaan tuunasin vaatehuoneen lattialla lojuvan "enkäytä"-vaatekassin pohjalta löytyneen valkoisen hihattoman kauluspaidan. Varmaankin hennesiltä joku 3€ lumppu.

Kannatan kirpparipenkomista (ja hennesin aleshoppailua) tällaisten projektien toteutuksen kannalta. Penkominen on ihan älyttömän kivaa, mutta se vaatii taas oman aikansa ja oikeanlaisen tuunausmielialan. Kirppareilta voi myös hakea inspiraatiota ja hankkia edullisesti materiaalia tulevia, vielä tuntemattomia projekteja varten.

Kaulusta varten ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta jäätävän määrän eri kokoisia valkoisia, kirkkaita ja hopeisia helmiä, sillä tarkoituksena oli aluksi täyttää koko kaulus helmillä. Kiinnitystavaksi valitsin neulan ja langan, jota myöhemmin tietenkin kaduin (ja jonka takia jätin kauluksen täyttämättä kokonaan). Melko työlästä hommaa. Nopeammin ja varmasti yhtä siististi olisin selvinnyt kuumaliimapyssyllä. Tämä muistetaan seuraavassa vastaavassa projektissa. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja miellyttää omaa silmää.

Vaikka tämä kauluspaitavillitys alkaakin ehkä olla jo vähän vanhentunut juttu ja "so last season", niin ajattelin kuitenkin tuunata vielä muutaman kauluspaidan. Niittejä, lisää helmiä, ketjuja ja kangasvärejä! Ja vaikka seuraava kuulostaakin melko äklöimelältä, niin vain mielikuvitus on rajana.

Projektin onnistuneisuus 4,5/5

lauantai 14. marraskuuta 2015

Kylppärin makeover

Asun sopivan kokoisessa vuokrayksiössä Vantaalla, joten sisustusmahdollisuuteni ovat melko rajalliset. Joidenkin haaveiden kohdalla jo pelkkä budjetti tulee vastaan, sillä toisinaan opiskelijoidenkin on syötävä. Kohtalo olisi surkuhupaisa, mikäli tällainen "hätätila" ei saisi minussa luovaa (siis luovempaa) puolta esiin.

Muutin tähän asuntoon kaksi vuotta sitten. Silloin päätin piristää pastellin siniseksi maalattua kylppäriäni ihanilla ja söpöstelevillä sinisillä ja keltaisilla tarraperhosilla. (Heja Sverige!) Ehkä hyvä idea silloin. Parin vuoden jälkeen perhoset alkoivat kuitenkin vilisemään silmissä liikaa, joten päätin hankkiutua niistä eroon. Valitettavasti minulla ei nyt ole näyttää ennen-kuvaa vertailukohteeksi.

Alunperin ideana oli tehdä kylppäristä mahdollisimman simppeli ja kliininen, mutta tulin siihen tulokseen ettei se ole mahdollista pastellin sinisten seinien takia. Päätin, että kylppäri tarvitsee hieman kontrastia. Eli mustaa. Ikeassa pyöriessäni se iski minuun. Inspiraatio. Satuin löytämään toisenlaisen tarrasetin.


Suihkussa peseytyessä on nykyään helppo kailottaa esimerkiksi aakkoslaulua, sillä aakkoset eivät vahingossakaan pääse unohtumaan. Paitsi jos menee saippuaa silmään eikä voi luntata. Miinuspuoli tässä on se, että näistä akkosista puuttuu tärkeät viimeiset vokaalit åäö. Muuten hyvä.

Kirjaimista olisi voinut yrittää myös kirjoittaa jotakin, mutta olen todennut, että seiniin kirjoittaminen tuo aina (tai ainakin kamalan usein) sellaisen Live, Love, Laugh -tyylisen efektin. En ole sellainen ihminen, joten en halua asua sellaisessa kodissa.


Lavuaarin päälle asettelin erilaisia hahmoja, joiden katse näyttää kovin syyllistävältä, jos peseekin hampaita vain 1,5min, vaikka ideaali olisi 2min. Tai jos pesee meikit kiireessä eikä laita yövoidetta.


Koko homman täydentää tämä Iittalan Taika metallilaatikko, jossa on lähes yhtä syyllistäväkatseisia pöllöjä. Makeover on edelleen kesken, joten jatkoa seuraa!

Projektin onnistuneisuus 4/5

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

#bling - olohuoneen sohvapöytä

EDIT: CD-levyjä onkin niin paljon, että tämä on ensimmäinen postaus #bling -sarjassa.

Kyllästyin kotonani siihen, että lähes kaikki pinnat ovat mattavalkoisia. Asialle oli tehtävä jotain. Tuunauskohteeksi valitsin olohuoneen sohvapöydän, joka tietenkin noudattaa koko kämpässä toistuvaa teemaa: Ikea. Varmaankin tsiljoonasta muustakin kodista löytyy samanlainen LACK Sohvapöytä.

Sohvapöytä sai vähän blingiä. Sain silloisen työni kautta ilmaiseksi rikkinäisiä DVD- ja BluRay-levyjä, jotka päätin hyödyntää projektissa. Ei muuta kun levyt päreiksi ja kokoamaan palapeliä!

Projektissa tarvitsin:
  • Sohvapöydän. Tämän pöydän mitat ovat 90cmx55cm.
  • Suurinpiirtein 100 CD-levyä. Tosin en laskenut tarkkaan. Vähemmälläkin saattaa selvitä, jos pöydän pinta-ala on pienempi tai CD-levysilpun väleihin jättää isommat raot.
  • Sakset, joiden en pelännyt tylsyvän ja menevän rikki. Hyvin toimii edelleen kylläkin.
  • Ison tonkan yleisliimaa. Liimaa kului yllättävän paljon.
  • Kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja intoa palapeleihin. Suhtauduin pöydän tuunaamiseen enemmänkin mindfullness-harjoitteena. Tämä on sellainen projekti, että aloitettuaan sitä ei kannata jättää kesken ellei ole valmis investoimaan uuteen sohvapöytään. 
  • Paljon aikaa. Minulla tuon pinta-alan käsittelyyn meni noin 14 tuntia, jonka tietysti jaoin useammalle päivälle... Aikaa tarvitsee vähemmän, jos ei ole yhtä perfektionisti kuin minä. Tuskin vaikuttaa paljoakaan lopputulokseen, mutta joidenkin mielenterveys vaatii sen extra-ajan.
  • Koko hoidon päälle mittatilauksena kirkas lasilevy. (noin 30e)

Tällä tavalla sohvapöydästä saa helposti persoonallisemman ja arvokkaamman näköisen. Yhteensä pöytään käytetty noin 55€. Ei siis täysin mahdoton.


Lopputulos (kuvasta puuttuu vielä lasilevy):


Projektin onnistuneisuus 5/5

maanantai 9. marraskuuta 2015

Virkattu nalle

Olen sitä mieltä, että aikuisillakin saa olla pehmoleluja. Jokseenkin yleisesti hyväksyttävämpää siitä tekee sen, että pehmo on yhtä vanha kuin omistajansakin tai vaihtoehtoisesti itse tehty. Seuraavan tein itse.


Löysin helpon (tai ainakin rautalangasta väännetyn) ohjeen YouTubesta ja inspiroiduin välittömästi. Nalleen kului vähän alle 100g lankaa ja täytteeksi uhrasin vanhan, vähän lynttääntyneen tyynyn. Hyvä tuli, vaikka nallella onkin nyt "resting derp face" ja korvat vähän vinossa. 

Seuraava nalle tulee olemaan vaaleanpunainen. Suunnitelmissa on antaa se joululahjaksi sellaiselle tyllerölle, joka ei vielä edes kävele. Ruskea virkattu nalle on tehty samasta langasta ja kaksi kerää riitti hyvin.


Projektin onnistuneisuus 4,5/5

Haaveena (ja osittain jo suunnitelmissa) on virkata jäätävän kokoinen, vaikkapa 70cm korkea nalle matonkuteista. Katsotaan mitä tulee! 

maanantai 2. marraskuuta 2015

Blogista

Blogin ulkoasu alkaa pikkuhiljaa olla hiottu tarpeeksi valjuksi, joten ajattelin vähän pohjustaa koko homman perimmäistä ideaa näin alkuun. Pistin blogin pystyyn muutamastakin syystä, joista merkittävin oli oma vimmaisa tarve puuhastella erinäisten projektien parissa. Olen vähän sellainen tyyppi, joka sopivan inspiraation iskiessä (ja vapaa-ajan sallimissa rajoissa) ryhtyy toteuttamaan vaikka minkälaisia projekteja. Tee-se-itse -hömppä on minulle harrastus.

Inspiraatiota saan kaikkialta. Vielä en ole niin edistyksellinen, että kantaisin aina mukana pientä vihkosta, johon kirjoittaisin ylös ideoita sillä samaisella hetkellä, kun ne päähäni juolahtavat. Tällainen pitäisi hankkia, sillä turhan moni (hyväkin ja kehityskelpoinen) idea jää leijumaan alitajuntaani ja lopulta katoaa pysyvästi, kun unohdan. Blogia varten aion sellaisen muistivihkon hommata ja yrittää pitää käytössä mahdollisimman ahkerasti!

Toinen suuri syy, miksi oikein lähdin toteuttamaan blogia on se, että lähiaikoina olen alkanut tylsistyä jatkuvaan tavaran hamstraamiseen. Lähinnä vaatteiden osteluun. (Kun se on niin kallistakin...) Vaatehuoneen lattialla on kaksi suurta IKEA-säkkiä täynnä vanhoja (kuitenkin ihan hyviä ja suhteellisen ehjiä) vaatteita, jotka olen ollut aikeissa viedä jonnekkin kirpparille/vaatekeräyslootaan. Vaan en vie. Joutavat ennemmin uusiokäyttöön minulle! Niistä voi tehdä uusia vaatteita tai niitä voi käyttää kokonaan uuteen tarkoitukseen. Rajattomasti ideoita!

Ja huomautuksena sitten vielä kaikille, että tämä ei ole mikään ekoblogi, vaikka satuinkin mainitsemaan uusiokäytön. Tämä on ennemmin “tein itse ja säästin” -blogi. Ideablogi. Säästöblogi. Opiskelijabudjetilla kun vielä toistaiseksi ainakin mennään.

Nyt loppu selitys. Heittäkää mielipiteillä ja ideoilla, jos on omasta takaa ylimääräisiä!