Rakkaiden vaatteiden uusi elämä

Olen jo suhteellisen pitkällä KonMari-projektissani. Tänään kävin läpi kankaat ja ompeluun sekä erinäisiin puuhasteluprojekteihin uhraamani vaatteet. Vastaan tuli paljon turhaa, tarpeetonta ja iloa tuottamatonta kangasmössöä. Kaksi silppukasaa kuitenkin pistivät silmääni, enkä olisi raaskinut luopua niistä ellen olisi keksinyt seuraavaa:

Mielikuvitukseton tauluseinäni on pitkän aikaa tarvinnut piristystä ja personointia. Tuunaamani nappitaulukaan ei saanut tunnelmaa kohoamaan. Lisäksi kokoelmasta puuttui mielestäni ryhtiä, mutta nyt se miellyttää silmää ja saa hymyn naamalle.

Erehdyin joskus aikoinaan tilaamaan netistä farkut, joiden kuosiin rakastuin jo tietokoneen ruudulla. Farkut eivät tietenkään istuneet, mutten halunnut palauttaa niitä ihanan kuosin takia. Pari vuotta ne pölyttyivät vaatekaapissani, kunnes eräänä päivänä paloittelin ne ja tein niistä paidan (katsokaa vaikka mun profiilikuva, siellä se sama kuosi on). Jämäpaloja en tietenkään raaskinut heittää mäkeen. Nyt KonMarin myötä raaskin heittää jämät roskiin, mutta otin itselleni muiston. Kehystin pienen palan farkuista ja nyt saan katsella hurmaavaa kuosia joka päivä. <3

Toinen silppukasoista oli valkoinen neule, jonka olin raaskinut uhrata tuunailuun hihassa olleen kestotahran vuoksi. Halusin siitäkin muiston, joten leikkelin neuleesta mustiin kehyksiin sopivat palat. Minusta linjakkaat mustat kehykset antavat kivan kontrastin vaalealle neuleelle. Toimii!

Kun olin saanut säilöttyä muistot seinälle, ei kangasmössön hävittäminen tuntunut enää niin pahalta. Vapautunut olo! Ja vihdoin olen täysin tyytyväinen tauluseinään.

Projektin onnistuneisuus: 5/5